Sananvapaus tarkoittaa oikeutta ilmaista, levittää ja vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä kenenkään sitä ennakolta estämättä.
Sananvapaus on yksi demokraattisen yhteiskunnan keskeisistä perustoista, eräs sen edistyksen ja jokaisen yksilön kehityksen perusedellytyksistä. 
Ilman mielipiteen- ja sananvapautta ei ole demokratiaa. Et saa tietoosi vallanpitäjien väärinkäytöksiä etkä pysty vaihtamaan hallintoa. Se kuuluu kaikille, jopa niille jotka ovat eri mieltä kanssamme ja erityisesti heille.
Sananvapaus ei koske pelkästään sellaisia ”tietoja” tai ”ajatuksia”, joihin suhtaudutaan myötämielisesti tai joita pidetään vaarattomina tai yhdentekevinä, vaan myös sellaisia, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät.
Sananvapautta voidaan 10. artiklan mukaan rajoittaa vain lailla ja syistä: – jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.
(Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10. artiklan toinen kohta.)
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan korostanut, että näitä rajoituksia on tulkittava suppeasti.
Suomi onkin saanut EIT:ltä useita langettavia tuomioita sananvapauden rikkomisesta.
MEDIAN OSUUS
Medialla on oikeus valita julkaisemansa aineisto, sillä se on vastuussa julkaisuistaan. Toisaalta myös journalisteilla on velvollisuus kertoa maailmasta todenmukaisesti. Tämä journalistin ohjeisto on silti vain eettinen koodi, eikä perustu lakiin.
TULKINTA
Sananvapaus aiheuttaa paljon kysymyksiä:
- Missä menee sallitun sananvapauden raja?
- Onko Suomessa tapahtunut sensuuri ollut hyödyllistä ja siten moraalisesti perusteltua? (katso esimerkit Historia-osiosta)
- Ketkä hyötyvät sensuurista
- Olisinko itse hyvä sensori vai voiko kukaan olla sellainen?